Satu Anna Enne -työpajalta
Esineen sielun löytäminen uudelleen on tärkein inspiraation lähde vanhojen huonekalujen restauroinnissa. Kalusteiden koristelu ja kunnostus on erityinen prosessi. Se on kuin silta toiseen maailmaan ja irrottaa arjesta. Joskus tyttäreni tuo minut takaisin maan pinnalle katsomalla minua syvälle silmiin, kuin sanoen: ”Milloin laitat nuo siveltimet pois ja halaat minua kovasti?”
Riittää, kun kosketan puun kiillotettua pintaa ja mielikuvitukseni maalaa jo huonekalun pinnoille loputtomasti värejä ja varjojamuodostelmia.
Joskus sattuu, ettei mikään yhdistelmä tunnu toimivan. Silloin laitan jo valmistellut materiaalit sivuun odottamaan oikeaa hetkeä. Yleensä kuitenkin siveltimien, kankaiden, koristepapereiden saavat mieleni täyteen ideoita, niin että kädet eivät tahdo pysyä perässä.
Kun suunnittelen sisustuselementtejä, kuvittelen mielessäni henkilöä, joka sen tulee omistamaan. Uudistaessani kodin huonekaluja näen jo esineen sen lopullisessa paikassaan ja kuvittelen niiden funktiota. Keittiön kaapit täynnä hyvää teetä ja kahvia, vitriineissä kirjoja ja levyjä, joissa on hyvää musiikkia. Astiakaapeissa perheen posliiniastiasto, lipastossa pöytäliinoja. Viime aikoina olen restauroinut pieniä huonekaluja pikkuiselle tyttärelleni. Tässä ARTikkelissa esittelen muutamia huonekaluprojektejani.
Tämä CD-teline ei ollut varsinaisesti kunnostusprojekti, vaan suunnittelimme telineen yhteistyössä puusepän kanssa. Telineet ovat mäntyä. Pinnat on petsattu vesiliukoisella petsillä - siis pelkkää petsiä ilman lakkaa. Lakka on levitetty sienellä ja siveltimillä siten, että väripinta ei ole täysin tasainen. Tällä tavoin saadaan aikaan vaikutelma vanhemmasta esineestä.
Kun petsaus on valmis, pinta lakataan öljypohjaisella lakalla. Näin väripinnasta tulee syvempi ja se kestää paremmin käyttöä ja puhdistua. Kuvassa taustalla valmis CD-teline ja etualalla pöytähopeiden säilytykseen tarkoitettu arkku - pintakäsitelty samoilla tekniikoilla ja puolihimmeällä lakalla.
Tämä vanhan ajan apteekkarinlipasto olikin monivaiheinen uudistusprojekti. Lipasto oli ollut käytössä edellisellä omistajalla lakkaamattomana, joten sen pinta oli varsin likainen. Laatikoiden vetimet puuttuivat. Myös osa lipaston laatikoista ja jaloista oli rikki. Projekti aloitettiinkin liimaamalla rikkinäiset osat kuntoon. Pintoja piti hioa tasaisemmiksi värikäsittelyä varten. Kuvissa työn alkutilanne ja vesipetsauksen työvaiheita. Lipasto on petsattu myös sisäpuolelta. Kuvista näkyy hyvin että pelkkä petsattu pinta ilman lakkaa ei kiillä.
Lipastoa varten etsittiin sopivan tyyliset vetimet. Uusia vetimiä varten tarvittiin reiät lipaston laatikoihin. Lopuksi kuvia lipastosta osana sisustusta.
Ja lopuksi lipaston nykyinen paikka:
Tämä syöttötuoli oli jo lähetetty kohti kaatopaikkaa, kun sain sen haltuuni. Ikää sillä on mallista ja kunnosta päätellen jokunen vuosikymmen. Lakkapinnat olivat erittäin huonokuntoiset ja halkeilleet. Lisäksi pohjasta puuttuivat pinnat ja pöytälevy. Päätin kuitenkin pelastaa tuolin aivan uutta elämää varten. Kunnostusprojekti aloitettiin purkamalla tuoli lähestulkoon alkutekijöihinsä. Alkuperäiset liimat olivat pehmenneet, joten osat oli kohtuullisen helppoa irrottaa. Samalla aloitettiin vanhan lakan poisto, joka oli työvaiheista kaikkein aikaavievin. Tähän käytettiin sikliä ja santapaperia. Kuvissa alkutilanne sekä uudelleen kokoon liimattu tuoli uusilla pohjan pinnoilla varustettuna.
Seuraavissa kuvissa näytetään petsaustyövaihetta ja jo lakkauksen jälkeen petsattua tuotetta. Esineessä haluttiin säilyttää vanhan esineen tuntu, joten petsin tummuutta on varioitu eri pinnoilla - kaikkein eniten käytettävät pinnat on jätetty vaaleammiksi, kuin väri olisi kulunut ohuemmaksi. Tuoli on lakattu paksulla kerroksella kiiltävää lakkaa, jotta puhdistus olisi mahdollisimman helppoa.
Valmis syöttötuoli - pehmeä kuin suklaakonvehti. Huomaa valmis levy pohjassa. Tuolin voi taittaa matalaan asentoon, jolloin lapsi voi syödä omalta pöydältään. Rakenteen puolesta tuoli on vähintäänkinkin yhtä kestävä kuin uutena. Se on siis saanut aivan uuden elämän, ja tuottaa varmasti taas iloa monelle lapselle.
Huonekalujen uudistusprojektit vaativat aikaa, kärsivällisyyttä ja mielikuvitusta. Lopputulokset voivat puhua puolestaan. On hienoa nähdä oman kätensä jälki erityisesti esineissä, joilla on jo ollut elämä jonkun toisen kodissa. Toivottavasti sinäkin löydät näistä kuvista ideoita ja inspiraatiota oman kotisi sisustusprojekteihin!
AK-P