Korut, jotka on valmistettu 30 – 90 miljoonaa vuotta vanhasta pihkasta tai hartsista ovat henkilökohtaisia aarteita. Ei ole yllätys, että korujen tekijät kutsuvat Baltian rannoilta keräämäänsä meripihkaa ”Euroopan pohjoiseksi kullaksi”.
Itämeren meripihkaa kutsutaan nimillä Baltian meripihka ja ”succinite”. Sitä tavataan epäsäännöllisinä kappaleina meren hiekkaisilta rannikoilta Puolassa, Latviassa, Tanskassa, Saksassa ja Kaliningradin alueella Venäjällä.
Baltian meripihka sisältää 3-8 % kuivaa meripihkahappoa ja esiintyy useimmiten vaalean läpikuultavissa ja luumaisissa sävyissä. Meripihkaa poltettaessa syntyvät aromaattiset ja ärsyttävät höyryt johtuvat juuri tästä haposta. Baltian meripihkan kovuus on 2:n ja 3:n välillä, joten se on kovempaa kuin mikään muu fossiilinen hartsi. Se on myös visuaalisesti eräs maailman kauneimmista fossiililaaduista.
Meripihkaa käytetään monenlaisiin koristelutarkoituksiin. Artesaanit ovat käyttäneet sitä koruissa, vaatteiden ornamenteissa, huonekaluissa, astioissa, jopa kokonaisten sisustusten toteutuksessa.
Baltian meripihkan kullanhohtoinen väri kiehtoi Preussin Fredrik I:tä niin suuresti, että hän käski rakentaa kokonaisen huoneen kaikkine koristeineen meripihkasta. Tämä mestariteos, jota on kutsuttu jopa maailman kahdeksanneksi ihmeeksi, vaihtoi paikkaa useaan otteeseen. Meripihkahuone (The Amber Room) oli kokoelma paneeleita, jotka tilattiin vuonna 1701 ja lahjoitettiin sitten tsaari Pietari Suurelle. Huone piilotettiin natsien invaasion aikana 1941. Saksalaiset löysivät sen kuitenkin Katariinan palatsista. Meripihkahuone purettiin ja siirrettiin Königsbergiin. Tätä seuranneista tapahtumista ei ole varmaa tietoa, mutta se on saattanut tuhoutua neuvostoliittolaisten poltettua saksalainen linnake, johon se oli kätketty. Yleisesti ottaen Meripihkahuoneen katsotaan olevan kadotettu.
Meripihkan kauneus voi kuitenkin antaa meillä iloa vaikkapa yhtenä pienenä palasena ilman erityistä ”kehystä” – koruna, pikkuisena pöytälusikkana tai muuna koristeena. Upeita efektejä muodostuu yhdistämällä luonnostaan vaihtelevan värisiä osia.
Meripihkaa esiintyy laajalla väriskaalalla. Tavallisimmin se yhdistetään kelta-oranssin sävyihin, mutta väri voi olla kaikkea lähes valkoisesta kalpean sitruunan kautta ruskeaan ja melkein mustaan. Myös punainen meripihka on varsin yleistä ja sitä kutsutaan joskus kirsikkameripihkaksi. Harvinaisempia sävyjä ovat vihreä ja jopa sininen. Väristä voidaan päätellä minkä puulajin pihkasta meripihka on syntynyt: männyn pihka antaa vaalean kultaisen sävyn, lehtipuut taas punaisempaa väriä.
Meripihkan väriskaala.
Upeasti säilyneiden kasvien osien lisäksi meripihkapalojen sisällä voi olla hyönteisiä, hämähäkkejä ja pikkueliöitä, jotka ovat jääneet loukkuun tahmean pihkan sisälle. Useimmissa tapauksissa orgaaninen kudos on kadonnut jättäen jälkeensä tyhjät onkalot ja hieman kitiiniä. Luonnon ihmeitä!
Meripihkalla on monta nimeä. Englanninkielinen sanalla “amber” on juuret vanhassa arabian sanassa ”ambergris”, joka tarkoittaa öljyistä, tuoksuvaa ainetta. Kreikan kielessä vastaava sana on ηλεκτρον (Electron) ja se liittyy Auringon jumalaan, jonka nimistä eras oli Elector. Lämmitettäessä meripihka pehmenee ja lopulta palaa. Tästä syystä sen saksankielinen nimi viittaakin palavaan kiveen (saksaksi “Bernstein”, hollanniksi “barnsteen”), puolankielinen sana on kehittynyt muotoon “bursztyn”. Liettuaksi meripihka on “Gintaras”. Toinen puolalainen nimi “jantar”, kuten myös venäläiset nimet, pohjautuvat ilmeisesti foinikialaisesta sanasta “jainitar”, joka tarkoittaa meren hartsia.
Kaikkialla maailmassa ihmiset ovat kohdelleet meripihkaa ja sen mystisiä ominaisuuksia samaan tapaan. On uskottu, että meripihkaliköörin juominen helpottaa pään ja kurkun kipua. Lämmin aurinko ja meripihkakoru kaulalla ja nivelien päällä voi suoja reumatismia vastaan. Esoteerikkojen mukaan meripihkaan pukeutuminen auttoi kehittämään paranormaaleja kykyjä. Ehkäpä uskomattomimpia tuloksia on kuitenkin saavutettu käyttämällä näitä auringon pisaroita korujen ja koriste-esineiden valmistuksessa. Taidetta isolla T:llä!
Usko tai älä, meripihkan kaikki ominaisuudet, erityisesti lämmin väri säilyttävät mielessämme kesän lämpöä, sekä muistoja lomasta, rannoilta ja aaltojen äänistä. Kaikki tämä parantaa mielialaamme pitkinä ja pimeinä syksyn öinä – myrskyssä ja sateessa.
Suosittelemme: Koristeita meripihkan väreissä voit löytää niitä Anna Enne Gallerian osastolta: Rintakorut
AK-P