Kaksi hyppysellistä sinistä

“Aine ja unelma liittyvät yhteen ja imevät itseensä henkilökohtaisen ’minäni’” – Paul Klee

Unelma – terävien kontrastisten värien leikkiä, portaita ylös ja alas, kaikkialla paljon kauniita pihoja ja pieniä aurinkoisia patiopuutarhoja.

Aineen olemassaolo – kaksinkertaiset massiiviset ovet koristeltuna metalliniiteillä ja nauloilla, upeat metallikoristelut ikkunoissa ja portaikoissa, valkoinen ja hiekan värit seinissä sekä syvä sininen ovien ja ikkunoiden ornamenteissa.

Ei ole ihme, että nämä kaksi asiaa yhdessä ovat lumonneet taiteilijoita, jotka ovat hyvin herkkiä visuaalisille vaikutelmille. Paul Kleen, August Macken, Louis Moilliet’n ja monien muiden eksoottinen innostus on tuottanut sarjan intensiivisin värein toteutettuja vesivärimaalauksia tunisialaisista kylistä, medinoista ja toreista.

Tunisia viettelee ”uhrinsa” oikeutetusti – siirtomaa-aikaan ranskalaiset eivät uudelleenrakentaneet vanhoja medinoja – kaupunkien vanhoja osia, joita ympäröivät pitkät ja korkeat puolustusmuurit. Tämä kapeiden katujen, ikkunattomien seinien ja ihmismassan sekoitus ei ranskalaisten monarkkien mielestä tarjonnut mahdollisuuksia suuriin arkkitehtonisiin uudistuksiin. Tästä meidän tulee olla kiitollisia, sillä muutoin meillä ei ehkä enää olisi näitä kauniita, salaisia medinan toreja täynnä mysteereitä sekä yrttien ja minttuteen tuoksua.

Medina, Tunis Gate to Medina Mosque A Street in Medina A Mosque in Tunis
Vanhoja postikorttikuvia Tunisiasta.
Kuvissa vasemmalta oikealle: Tunisin medina, medinan portti, Hammouda Pachan moskeija, katu medinassa, Youssef Deyn moskeija

Tunisin kaupungin uudempi osa oli rakentamisensa aikaan eurooppalainen kaupunki, ja kasvoi omaan tapaansa. Kadut suunniteltiin muistuttamaan shakkilaudan ruudukkoa ja talojen ikkunat avautuivat kadun puolelle. Rakennettiin paljon parvekkeita, gallerioita ja holvikäytäviä. Tuon ajan helposti tunnistettava trendi oli eklektismi – art deco, jugend-tyyli ja arabityylit. Eurooppalaiset oopperatalot, kaupungintalot tai rautatieasemat – tuohon aikaan tuntemattomia islamilaisessa kulttuurissa, ilmestyivät kaupunkikuvaan uusina arkkitehtuurin osina.

Asema, Tunis Tunisin raitiovaunu Asema Juna
Vanhoja kuvia Tunisian kaupungeista: junia ja raitiovaunuja.

Pienten merellisten turistikaupunkien perinteisessä arkkitehtuurissa, jota taiteilijat ja matkailijat rakastavat, voidaan tunnistaa annos espanjalais-italialaista vaikutetta. Kukat kasvavat metallikoristeisilla parvekkeilla ja porttien luona, tai suurissa ruukuissa ovien luona. Puiset, siniset kaihtimet suojaavat sisätiloja kuumalta auringolta. Kaikkialla voidaan nähdä suuria ja kauniita sinisiä tai keltaisia portteja. Rikkaat ornamentit – usein geometrisilla kuvioilla - on toteutettu mustilla metalliniiteillä. Kolkuttimet ovat usein fatiman käden muotoisia. Sisäikkunat on italialaiseen tapaan suunnattu pihoille, holvikäytäviin ja sisäpihojen puutarhoihin. Tämä on hellenistisen ajan lahja.

Portti Ikkuna Ovi Ovi Ovi Piha
Kuvia Tunisialaisista kaduista. Koristeellisia ovia ja ikkunoita. Eklektistä arkkitehtuuria.

Andalusialaista vaikutusta edustavat lattiat – viileät mosaiikit joissa jälleen tapaamme geometrisia kuvioita. Seuraava tunnistettava kuvio on italialaistyylinen täysi holvikaari, joka on yleinen muoto porteissa, rakennuksissa ja medinojen kapeissa yhdysmuureissa. Myös terasseilla ja rannikon rakennuksissa ne elävät sopusoinnussa islamilaistyylisten terävien holvikaarien kanssa.

Käsi
Käden muotoinen kolkutin.

Entäpä nykyään? Soussen, Monastirin, Sidi Bou Saidin puisilla parvekkeilla ja Kairouanin ihanissa ”kreikkalaisissa” tavernoissa, pienissä nostalgisen tunnelmallisissa lampuissa, Port el Kantaoui’n souq-kujilla, satamien moderneissa eurooppalaiseissa jahdeissa – voit kuulla kieliä kaikkialta Euroopasta. Aurinko, kuten aina ennenkin, leikkii varjoilla ja sävyillä tuossa eklektisessä paikassa ja arkkitehtuurissa, syventää taivaan sinistä väriä kuin vesivärimaalauksissa.

Vanha Pohjois-Tunisia on imenyt itseensä moderneja vaikutteita kahviloineen, ravintoloineen ja turismin tunnelmineen, mutta silti säilyttänyt monivuosisataisen Mahreb-maiden kulttuurin. Se on eklektinen, maukas, valkoinen ja sininen, äänekäs ja ennen kaikkea kuuma ja kirkas, kuten Paul Klee päiväkirjassaan kuvaa: ”Auringon synkkä voima. Täynnä lupauksia, hienotunteista kirkkautta maiseman yllä...”

Vesivärityö, August Macke Vesivärityö, August Macke Vesivärityö, August Macke Vesivärityö, August Macke
Vesivärityö, August Macke Vesivärityö, August Macke Vesivärityö, August Macke Vesivärityö, August Macke
August Macken vesivärimaalauksia Tunisiasta, 1914.

AK-P

© Anna Kozar-Poikonen