Saman sateenvarjon alla Lublinissa kesällä 2001 - Nyt Analle maistuu jo mämmi

-·Haluttiin tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja saada aikaan kiinnostava kokemus, H-P Poikonen ja Ania Kozar kertovat tapahtumasta, joka yhdistää Anan maalaukset ja H-P:n bändin musiikin pitkänäperjantaina.

Osa Ania Kozarin triptyykistä: Nawlec 1.

-·Super! sanoo Ania Kozar eli Ana ja nauraa. Hän opettaa poikaystävälleen, lohjalaiselle Hannu-Pekka Poikoselle äidinkieltään puolaa tämän vanhempien kotona Asemanpellolla. Ana lausuu malliksi sanoja, joissa on viisikin konsonanttia peräkkäin ja joukossa äänteitä, joita suomen kielestä ei kerta kaikkiaan löydy. Puolan ääntäminen sujuu H-P Poikoselta, mutta Ana hallitsee suomea vielä paremmin.
-·Suomen kielioppi ja sanojen taivutukset ovat ulkomaalaiselle ihan mahdottomia, mutta kun tiedän sanoja, kokoan niitä yhteen kuin palapeliä ja ymmärrän keskustelua, hän kertoo englanniksi. Lehdistä nuoret lukevat sarjakuvia, joista etenkin Viivin ja Wagnerin huumori on kolahtanut Anaan.
-·Suosikkini on se, jossa Viivi maalaa hedelmäasetelmaa. Wagner tulee ja syö yhden banaanin, jolloin Viivi asettaa Wagnerin asetelmaan esittämään banaania, hän kertoo.
-·Sika is the best!

Katkaistut farkut

Nuoret tapasivat Anan mukaan "in my kitchen". Yhteisen tarinan johdantona oli H-P:n liftireissu Euroopassa kesällä 2001. Matkalla Bratislavasta Budapestiin hän pysähtyi eräänä päivänä lepäämään Slovakian ja Unkarin rajalla.
-·Tapasin joukon puolalaisia opiskelijoita, joiden kanssa hengailtiin viikon päivät Budapestissa. Jatkoin heidän kanssaan matkaa ja päädyin yhden kaverin kotiin Puolan Lubliniin. Yhtenä aamuna löysin itseni keittiöstä, jossa Ana teki aamiaista.
Tämä "yksi kaveri" oli Anan veli, joka oli jo matkalta kirjoittanut kotiin tavanneensa mukavan suomalaisen kaverin.
-·Ajattelin ensin, että tässä on taas joku veljen uusi hassu kaveri, Ana muistelee.
Pitkätukkainen, katkaistuihin farkkuihin sonnustautunut suomalainen herätti kuitenkin myös kiinnostusta.
-·Ajattelin: hyvä tyyppi. Super!
Jo illan rock-juhliin nuoret lähtivät saman sateenvarjon alla.

Mämmiä ja ketsuppia

Ana tuli ensi kertaa ystävineen Suomeen heti syyskuussa 2001.
-·Satoi vettä, ja mun pieneen opiskelijan kopperoon piti mahtua kuusi ihmistä, sähkö- ja tietoliikennetekniikkaa opiskeleva H-P on huvittunut kokemuksista, joita Suomi tarjosi vieraille.
Käyntiin liittyi myös koko maailmaa vavisuttanutta dramatiikka. Nuoret olivat 11.9. ulkona juhlimassa Anan syntymäpäivää, kun H-P:n isä soitti: World Trade Centeriin oli osunut kaksi lentokonetta, ja tornit olivat sortuneet.
-·Muistan sen kauhun, jota tornien sortuminen aiheutti kaikkialla, Ana sanoo.
-·Muuten matka oli ok. Tutustuttiin Helsinkiin ja käytiin muun muassa Suomenlinnassa.
Jouluna 2001 Ana oli jälleen Suomessa, ja uutta vuotta 2002 nuoret ottivat vastaan Lublinissa. Sen jälkeen Ana on ehtinyt viettää Helsingissä ja Lohjalla pitkiäkin aikoja ja perehtyä esimerkiksi paikalliseen ruokakulttuuriin.
-·Mämmi on hyvää. Ensin kokeilin sitä ketsupin kanssa, hän naurattaa pöytäseuruetta.

Kalevalaa Puolassa

Puolalaislapset tietävät, että Joulupukki ja tontut tulevat Suomesta, mutta muuten Euroopan pohjoiset maat ovat olleet vieraita.
-·Lasten Kalevala oli kuitenkin tuttu monille puolalaisille lapsille, Ana muistaa.
Suomen-vierailuilla Ana on hartiavoimin tutustunut H-P:n kotimaahan: käynyt museoissa sekä Ateneumissa ja Kiasmassa. Viime kesänä hän hurmaantui Akseli Gallen-Kallelan museosta Tarvaspäästä. Ihastuneena hän on myös lukenut Mika Waltaria.
Ilokseen Ana on löytänyt yhtymäkohtia kotimaansa ja Suomen historiasta.
-·Puolasta on tullut tänne kuningatar, hän viittaa puolalaiseen Jagellon kuningassukuun.
Puolalainen Katariina Jagellonica oli aviossa Ruotsin kuninkaan Juhana III:n kanssa, joka piti hovia Turun linnassa 1500-luvulla.

Etäisyys - lehtijuttu itse näyttelystä.

BACK